Sanasokeudesta

sanasokeus

Sanasokeudesta Yleensä Mitä on sanasokeus tai LUKIHÄIRIÖ? Se on sitä kun ei opi samalla tavalla kuin muut esim. kirjoittamaan tai lukemaan tai ymmärtämään lukemaansa ja sillä ei ole mitään tekemistä ihmisen älykkyyden kanssa! Esimerkiksi Albert Einstain oli sanasokea, samoin Hjallis Harkimo on myöntänyt olevansa sanasokea. Sitä vaan on vaikeuksia oppia lukemaan tai kirjoittamaan tai muuta, jonka tämä nykyinen systeemi on tehnyt pakolliseksi.Eihän vielä kaksisaataa vuotta sitten tavallisen ihmisen tarvinnut osata lukea tai kirjoittaa. Luonnostaan tarkalle värisilmälle on ollut paljon enemmän käyttöä. Se että ei osaa kirjoittaa, useimmat, vielä tänä päivänäkin luokkittelevat tyhmyydeksi tai laiskuudeksi, vaikka näin asia ei todellakaan ole.

Onneksi viimeisen 20 vuoden aikana ollaan myönnetty LUKIvaikeuksien olemassa olo, ja se että sillä ei ole mitään tekemistä älykkyyden kanssa. HERO on tehnyt hyvää työtä asian eteen. Saannut aikaan keskustelua ja näkyvyyttä asialle.

Omasta Sanasokeudestani:

Itselläni epäiltiin ensimmäisen kerran sanasokeutta peruskoulun 9-luokalla. Saksanopettajani kysyi että voisinko olla sanasokea, kun hänen mielestään olin oppinut saksaa muuten hyvin, mutta kokeet eli kirjoittaminen ei sujunut ollenkaan, vaikka tunnilla olin hyvin mukana ja näyttäisin osaavan jopa enemmän kuin toiset. Kysyin myös muilta kielten opettajilta heidän mielipidettään oliko kokeissani merkkejä siitä, että olisin sanasokea ja kaikki sanoivat että se on mahdollista ja niin pääsin tukiopettajan testiin, jonka tulos oli että saatan olla lievästi sanasokea. 80-luvun alussa se tarkoitti kuitenkin vain sitä että, mahdollisissa yo-kirjoituksissa saisin jotakin anteeksi (=puutuvat t-viivat ja ä-pistet annettaisiin anteeksi?), mutta ei muuta. Niin päätin peruskoulun 8.0 keskiarvolla sanasokeudesta huolimatta ja menin lukioon kielilinjalle. Hyvin nopeasti huomasin että olin tehnyt virheen. Kokeista tuli kielissä korkeintaan 5 ja minä lopetin ekan vuoden jouluna.

Löysin onneksi heti töitä ja seuraavana syksynä menin kauppaopistoon. Se sujui paremmin, ainakin ekan vuoden ajan. Toki kärsin mielestäni vääryyttä kun kaikista kokeiden pikkuvirheistä rokotettiin, vaikka asiat olivat minulle itselleni täysin selviä. Lopputentitkin menivät englantia ja ruotsia lukuun ottamatta ihan kohtuullisesti. Ja sain merkonomin paperin ruotsin ja englannin suullisten opettajien kiitettävien arvosanojen avulla. Tosin vieläkin harmittaa se että, en saanut matikasta kiitettävää, kun kokeissa oli ollut muutama kirjoitusvirhe ja opettaja antoi numeron suoraan kokeista, ottamatta yhtään huomioon tunti osaamista ja sen luulisin kuitenkin olleen kiitettävää, kun yleensä autoin muita aina matikan tunneilla.

Työelämässä sanasokeus on ollut tosi vaikea pala työnantajille (joita on vuosien varella on todella useita) ja useimmat eivät ole ollenkaan käsittäneet, että minunlainen muuten fiksu ihminen tekee niin paljon kirjoitusvirheitä, huolimattomaksi ovat aina sanoneet, vaikka kuinka yrität selittää että kyse on lievästä sanasokeudesta ja en todellakaan näe niitä virheitä ennen kuin seuraavalla kerralla, ja siitä jännää, että löydän virheeni, kun seuraavan kerran tutkin tekstiä. Olenkin tullut siihen tulokseen, että aivoni tarvitsevat windowsin tapaan "buuttauksen" toimiakseen oikein :D

)90luvun lopulla pääsin kurssille joka oli tarkoitettu lukihäiriöistä kärsiville. Kurssin aikana menin testiin HEROon ja olin todella hermostunut etukäteen: Jos sittenkin olen vain huolimaton tai laiska, ja mitään sanasokeutta ei olekaan?! Mutta tulos oli toisella tavalla yllättävä, koska sanasokeus löytyi ja vielä keskivaikea LUKIhäriö. En osaa edes lukea! Arvostelu asteikolla 0-5 5= todella suuria vaikeuksia, minulla oli lukeminen 3, äidinkielen kirjoittaminen 4 ja vieraat kielet 5! Samalla tajusin että, jos en olisi sanasokea, olisin koulussa ollut hikari! Tiesinhän minä että osaan yhtä hyvin kuin luokan parhaimmat, mutta kokeet vain aina menivät pieleen.

Sanasokeudesta johtuen koulumuistoni ovat todella huonoja: Ymmärtämöttömiä opettajia jotka arvostivat vain koe menestystä, vaikka itsekkin myönsivät, että tiedän ja osaan jopa enemmän kuin muut, ja sanoivat laiskaksi, kun en viitsi tarkistaa kirjoituksiani. Tosiaan tajusin vasta tuon testin jälkeen, että en todellakaan osaa lukea, vaikka olin aina pitänyt kirjojen lukemisesta ja olenkin aika nopea lukija, tavallisen dekkarin luen muutamassa tunnissa. Mutta sittenkun pitäsi lukea jotain sellaista mikä ei koostu tavallisista suomenkielen sanoista, vaan esimerkiksi vieraankielen sanoista, niin en pysty lukemaan. Eli siis en lue, vaan arvaan nopeasti suomenkieltä.

Sanasokeus on osa minua ja olenkin itse sitä mieltä että: sanasokeus on hinta, jonka saa maksaa tarkasta värisilmästä! Jos sinä, näiden sivujen lukija, haluat lisätietoja sanasokeudesta, lukihäiriöstä tai muuten vaan tunnet olevasi erilainen oppija tai ehkä lapsesi tai muu läheisesi on hieman toisenlainen oppija kuin muut niin ota rohkeasti yhteyttä HEROon sieltä löytyy asian tuntevaa opastusta näissä asioissa. Heroa saan myös kiittä siitä ,että lähdin päättämään lukiopintoni syksyllä 2004. Olin näet lupautunut vapaaehtoiseksi Heron seminaariin ja sieltä sain kipinän. Seuraavana maanantaina ilmottauduin lukioon ja syksyllä osallistuin ylioppilaskirjoituksiin. Sain äidinkielestä ja englannista B:n ja matikasta ja realista M:n! Lakin sain 42 v syntymäpäivänäni. Lukiossa suoritin myös suullisen englannin kurssin josta sain arvosanan "very good". Nyt enää pitäisi löytää töitä, jotka sopivat ylioppilaalle ;)

“Jeesusteippi pelastaa ja kaiken voi kierrättää!!!”